Miten minusta tuli web designeromakuva

Opiskelut suoritin maailmalla, kun kotimaassa se ei oikein maistunut. Takana on luja putki rilluvuosien. Hui! Pakkopullaisen lukemisen jälkeen opiskelusta on tullut elämäntapa. Aina täytyy oppia jotain uutta ja ihmeellistä.

Uraputkeen kuuluu mitä erilaisimpia ammatteja ja töitä, niin kotimaassa kuin muualla: ravintolan kyyppari, vaatesuunnittelija, rakennussiivooja, kirjastoapulainen, markkinakoordinaattori, yrittäjä, rautakaupan täti, vaatemyyjä, väri- ja tyylikonsultti, myynti assistentti… Elämä on opettanut erilaisia ammatteja ja työtapoja sekä kulttuureita. Kaikesta on ollut etua ja hyötyä, ja jokainen työpaikka tai tekemäni keikka on tartuttanut mukaani ihania ihmisiä.

EKO:lle päädyin salamapäätöksellä. En tainnut olla varautunut siihen, että minut hyväksyttäisiin koulutukseen. Mutta kun se hetki koitti, päätös oli selkeä ja kirkas. Tänne minä haluan! Salaa olin haaveillut webbariksi kouluttautumisesta jo monta vuotta, mutta kortta en ollut ristiin pistänyt. Onneksi päädyin opiskelemaan juuri tämän ryhmän kanssa. Aivan mahtavaa porukkaa!

Alku innostus peitti alleen kaiken tietämättömyyden ja osaamattomuuden. Täydellä höyryllä eteenpäin ja kohti uusia saavutuksia. Aina välillä sitä joutui alasammutuksi, eikä omilta pettymyksiltä perfektionistina ole voinut välttyä. Mutta ei parane jäädä tuleen makaamaan, vaan laittaa uutta usvaa putkeen. Kyllä ne asiat aina tuppaavat järjestymään, tavalla tai toisella. Web designerina oleminen tarkoittaa haasteita jokaiselle päivälle ja uuden oppimista ja opettelua. Tämä ala ei nuku, ei edes hörvähdä hetkeksi.

En oikein uskokaan miten paljon olen vuodessa oppinut. Vauhti on ollut huimaa, joskus myös päätä huimaavaa. Eipä ole tarvinnut katua päivääkään opiskelijaksi lähtemistä ja EKO:lle tulemista, eikä varsinkaa päätöstä alkaa web designeriksi.

suunnittelua - tyylillä - taidolla - näkemyksellä